LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄNÄ 20.11.

 

1.KAIKILLE LAPSILLE HYVÄ LAPSUUS

Kai tiesit, että lapsilla on aivan ikiomat oikeudet? Ne on laadittu siitä oivalluksesta, että lasten asema maailmassa on aivan erityinen ja heidän kasvamisensa täysivaltaisiksi ihmisiksi on turvattava. Kaikilla lapsilla maailmassa on oikeus samoihin asioihin.

Suomessa lapsilla on moni asia hyvin: meillä on puhdasta vettä, aikaa leikkiin, huolehtivia ja turvallisia aikuisia yleensä ympärillä, monipuolista ruokaa, pääsemme kouluun ja terveydenhoitoakin löytyy.
Monissa maissa kuitenkin on liian vähän puhdasta vettä tai lääkkeitä terveenä pysymiseen, toiset eivät pääse kouluun erilaisuutensa takia ja jotkut joutuvat töihin tehtaisiin jo pikkupojasta tai -tytöstä alkaen. Heidän oikeutensa eivät toteudu.

Kuitenkin on paljon oikeuksia, joiden toteutumisessa meillä Suomessa on parantamisen varaa. Tiesitkö, että lasten kanssa toimivien aikuisten tehtävä on huolehtia lapsen oikeuksien toteutumisesta.  Jotta aikuiset osaisivat toimia lasten parhaaksi, tulisi heidänkin tuntea lapsen oikeudet.  Olisi varmaan hyvä, että lapsen oikeudet olisivat näkyvillä koko ajan vaikkapa julisteena jokaisessa luokassa!
Kun kaikki näkevät oikeudet koko ajan, on helpompi pitää oikeuksista huolta. Kun et loukkaa tai kiusaa sanoin tai teoin, etkä sulje ketään ulkopuolelle erilaisuuden vuoksi, puolustat lapsen oikeuksia omilla valinnoillasi. Oikeuksiin kannattaa tutustua, jotta tietää miten toimia!

Hiljaa ei tarvitse olla silloinkaan, kun omat oikeudet on turvattu. Myös aikuisten suuntaan voi korottaa ääntään muiden puolesta. Ehkä haluaisit sanoa jotain niiden lasten puolesta, joilla asiat eivät ole niin hyvin kuin sinulla. Me täällä Suomessa voimme auttaa heitäkin, olimme sitten aikuisia tai lapsia. Mutta ensin pitää saada oma suu auki. Siihen on aivan meillä jokaisella yhtäläinen oikeus.

UNICEF toivottaa kaikille lapsille hyvää lapsen oikeuksien päivää!

2. KUN UNICEF AUTTOI SUOMEN LAPSIA

Monet suomalaiset muistavat vielä ajan, jolloin itse saivat apua UNICEFilta. Vain kuusikymmentä vuotta sitten kymmenet tuhannet suomalaislapset tarvitsivat ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Eli silloin kun isovanhempasi olivat pieniä. Apu oli tärkeää nykyisen hyvinvointimme rakentamisessa – tänä päivänä Suomen lapset ja nuoret ovat nimittäin koulutustilastoissa maailman kärkisijoilla. Nyt menemme pienelle aikamatkalle maailmansotien jälkeiseen Suomeen.
 
Sodanjälkeisessä Suomessa oli puutetta melkein kaikesta. Siksi vuotta 1946 kutsutaan usein pulavuodeksi. Kymmeniä tuhansia lapsia oli jäänyt orvoiksi (48 000) ja Suomi joutui maksamaan mittavat sotakorvaukset.  Valtiolla eikä ihmisillä ei ollut varaa hankkia kaikkea tarpeellista.  Peruselintarvikkeita oli saatavilla, mutta niiden hinnat olivat tavalliselle perheelle liikaa. Yksipuolisen ruoan seurauksena lasten vastustuskyky eri sairauksia vastaan laski ja lapset sairastelivat paljon. Lisäksi lasten pituuskasvu hidastui.
 
Kouluissa pystyttiin järjestämään pieni ateria lähes kaikille oppilaille, mutta ruokaa ei kuitenkaan ollut annoksessa tarpeeksi. Siksi Suomi sai UNICEFilta esimerkiksi maitopulveria ja rasvaa. Tarvikkeet tuotiin laivalla Yhdysvalloista asti. Ruoan vaikutus näkyi nopeasti ja koululaisten paino nousi avun ansiosta 1-3 kg, sairaudet vähenivät.
 
Koska lääkkeet olivat kallista tuontitavaraa, toimitti UNICEF Suomen lapsille myös lääkkeitä sekä rokotti lapsia tuberkuloosia vastaan. Vähävaraiset perheet saivat flanellia, puuvilla- ja villalankaa lämpimiä vaatteita varten. Flanellista ommeltiin koulujen käsityötunneilla lämpimiä alusvaatteita ja pyjamia. Lisäksi jaettiin kenkiä lapsille, joilla ei niitä ollut, jotta he voisivat mennä kouluun myös talvella.
 
UNICEF toimitti erityisen erän lastenvaatteita myös Lapissa asuville lapsille. Vaatteita kuljettanut laiva ajoi kuitenkin miinaan Tanskan salmissa. Kahden viikon kuluttua laiva nostettiin ja hinattiin Helsinkiin, jossa märkä lasti purettiin. Lasten vaatteet osoittautuivat käyttökelpoisiksi, mutta niiden kuivattamiseksi tarvittiin mittava operaatio. Märät lastenvaatteet kuivattiin Lauttasaaressa Helsingissä. Saaren ympäri viritettiin 10 kilometriä pyykkinarua. Pyykkinaru oli maailman pisin.
 
UNICEF auttoi Suomen lapsia viisi vuotta. Näiden vuosien aikana Suomi nousi jaloilleen ja pystyi huolehtimaan itse lapsistaan.  Lisäksi Suomi ryhtyi lahjoittamaan itse UNICEFille rahaa, käytettäväksi lasten auttamiseen muissa maissa. Suomi siis siirtyi avun saajasta avun antajaksi.
 
Tänään 20. marraskuuta on Lapsen oikeuksien päivä. Se tarkoittaa sitä, että tänään juhlitaan maailman lasten ystävyyttä, ymmärrystä ja tasa-arvoa. Muistutetaan lapsen oikeuksien päivästä myös vanhempia. Tietävätkö he, että tänään on teidän päivänne?
 
Hyvää lapsen oikeuksien päivää kaikille! 
 
(Lähde: Tarinoita ja kehityskertomuksia 1967-2007, Suomen UNICEF 40 vuotta)
 

3. LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄ

Tiesitkö, että maailmassa on elää tällä hetkellä lähes 1,2 miljardia 10-19 -vuotiasta? Maailmassa on lapsia melkein kaksi kertaa niin paljon kuin Euroopassa asuu ihmisiä. Suurin osa (4/5) lapsista elää kehitysmaissa. Kaikista maailman lapsista siis vain joka viides asuu niin sanotuissa hyvinvoivissa länsimaissa kuten Suomi. Huolimatta siitä missä päin maailmaa lapset asuvat, heillä on kuitenkin samat oikeudet – Lapsen oikeudet – ja näitä lapsille kuuluvia oikeuksia juhlimme vuosittain 20. marraskuuta. Tänään Lapsen oikeuksien päivänä YK eli Yhdistyneet Kansakunnat haluaa juhlistaa erityisesti maailman lasten välistä ystävyyttä, ymmärrystä ja tasa-arvoa, ja muistuttaa valtioita ja ihmisiä siitä, että kaikkien lasten oikeudet eivät vielä toteudu niin kuin niiden pitäisi.

Lapsen oikeuksien päivänä juhlitaan myös sopimusta, jonka maailman valtiot tekivät kaikille lapsille kuuluvista oikeuksista yli 20  vuotta sitten. Vuonna 1989 tehdyllä YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksella halutaan varmistaa kaikille lapsille yhtäläisesti turvallinen lapsuus ja oikeudet hyvään elämään. Tällaisia oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus käydä koulua, terveydenhoito, mahdollisuus lepoon ja leikkiin ja turvalliseen asuinympäristöön sekä turva kaikenlaista julmuutta ja vääryyttä kohtaan. Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvataan myös lasten oikeuksia ilmaista omia mielipiteitä ja osallistua päätöksentekoon lapsia koskevissa asioissa.

On valtioiden ja aikuisten velvollisuus puolustaa lasten oikeuksia, mutta myös lapset voivat osallistua omien oikeuksiensa puolustamiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoittaneet maat (192) ovat myös luvanneet auttaa köyhiä kehitysmaita, jotta myös siellä lasten oikeudet toteutuisivat.
Monet lapset osallistuvat jo omien oikeuksien puolustamiseen esimerkiksi osallistumalla koulussa oppilasneuvostojen toimintaan, julkaisemalla omia sanomalehtiä ja perustamalla kerhoja ja yhdistyksiä, jotka puolustavat lapsille tärkeitä asioita. Yhtä lailla miljoonat lapset (alle 18-vuotiaat) maailmassa kantavat suurta vastuuta perheen toimeentulosta, hoitavat pienempiä sisaruksiaan tai sairaita vanhempiaan. Monet lapset eivät voi käydä koulua, koska heidän pitää työskennellä tehtaissa ansaitakseen perheelle ruokaa, joidenkin lasten on pakko osallistua sotaan ja kantaa asetta, vaikka he eivät haluaisi. Kaikilla näillä lapsilla on haaveita ja unelmia tulevaisuudesta. Se, mitä Sinulle ja näille muille lapsille tapahtuu vaikuttaa meidän kaikkien ja koko maapallon tulevaisuuteen.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa (kohdassa 12) sanotaan, että Sinulla on oikeus kertoa mielipiteesi ja aikuisten tulee kuunnella ja ottaa ne huomioon. Muista käyttää tätä oikeutta! Niin on tehnyt myös 13-vuotias Jimena Loza, joka asuu Meksiko Cityssä. Hän on osallistunut kotikaupungissaan Lasten oikeuksien puolustamiseen esimerkiksi keräämällä lasten mielipiteitä koulua, kotia ja harrastuksia koskevista asioista ja välittämällä tätä tietoa kaupungin asioista päättäville aikuisille. Hän uskoo vankasti siihen, että aikuisten on kuunneltava lasten mielipiteitä, riippumatta lapsen iästä, ulkonäöstä tai ihonväristä. ”Meillä kaikilla on erilaisia mielipiteitä, joilla haluamme parantaa omaa ja läheistemme elämää”, Jimena sanoo. ”Vammaisuus ei ole minulle taakka tai este tehdä asioita, se on osa minua. Luulen, että vammaisuuteni antaa toivoa muille ihmisille. Kun he tajuavat, että minä en pidä vammaisuuttani ongelmana, he ymmärtävät, että myös heillä on mahdollisuus saavuttaa ne asiat joista he unelmoivat ja joihin he haluavat vaikuttaa. Tarvitsee vain olla päättäväinen ja todella haluta muuttaa asioita.” Jimena on vammautunut aivohalvauksen seurauksena, eikä voi liikkua ilman pyörätuolia. Halvauksen takia hän puhuu hiukan takellellen ja hitaasti, mutta äänessä on sitäkin enemmän päättäväisyyttä ja positiivisuutta, ja hänen sanoihinsa on helppo uskoa. ”Lasten mielipiteen kunnioittaminen on tärkeää, sillä myös me olemme tämän maan kansalaisia, ja olemme itse muutamien vuosien päästä aikuisia, päättämässä oman maan ja koko maapallon tulevaisuudesta.”
Hyvää Lapsen oikeuksien päivää kaikille!

4. VANHAN TAMMIPUUN SALAISUUS

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja auringonsäteet kimmelsivät läpi puun tuuheiden lehtien. Lehdet heiluivat hiljalleen tuulessa, aiheuttaen pehmeää, kahisevaa ääntä. ”Katso, tämä on oikea polku, jota pitkin meidän pitää mennä,” huusi Bao. ”Näetkö tuon kilven? Siihen on kirjoitettu jotain. Mutta mitä se oikein on…?,” huoahti poika yrittäen nähdä kirjoituksen paremmin. ”En minä tiedä, en osaa lukea,” vastasi Leila. ”Minä olen aina halunnut tietää mitä nuo merkit oikein tarkoittavat, mutta sanotaan, ettei minun pitäisi tietää, koska olen tyttö. Ja tyttöjenhän ei tarvitse tietää paljoakaan vaan mieluummin auttaa äitejään kotitöissä,” Leila jatkoi uneliaalla äänellä. ”En minäkään ymmärrä miten ihmiset tajuavat noita merkkejä, koska minulla ei ole aikaa käydä koulua. Minun täytyy auttaa veljiäni peltotöissä. Työskentelen koko pitkän päivän ja olen sen jälkeen tosi väsynyt. Luulenpa, että veljeni ovat minulle vihaisia kun huomaavat minun kadonneen. Mutta mitä me oikein voimme tehdä? Me eksyimme tänne metsään eikä täältä ole mitään tietä ulos,” Bao sanoi.

Ja niin lapset jatkoivat matkaansa polkua pitkin. Yhtäkkiä aurinko katosi pilvien taakse ja ilkeä tuuli alkoi puhaltaa. Lapset huomasivat suuren tammipuun, jonka rungossa oli salaperäinen suuri aukko. Ehkäpä aukko antaisi heille sopivan piilopaikan lähestyvän myrskyn varalle? ”Ei, ei me voida jäädä tänne,” mutisi Leila. ”Minun täytyy viedä kotiin vielä ennen illallista puunhalot, jotka tänään keräsin. Seurataan vain tätä polkua, kyllä se varmasti johdattaa meidät pois täältä metsästä.” Juuri silloin salama iski metsään. ”Juokse, Leila, juokse,” huusi Bao. ”Mennään tammen luo!” ”Minua pelottaa,” huusi puolestaan Leila, ääni väristen. Samalla lapset kuulivat erikoisen äänen, joka kuulosti tulevan suoraan tammen sisältä. Heitä alkoi pelottaa yhä enemmän.

Samaan aikaan kylässä maanviljelijät valmistautuivat lähtemään pois pelloilta, koska sade ja tuuli riepottelivat kylää. ”Missä Bao on? Onko hän taas karannut? Ja vielä tällä myrskyllä! Toivottavasti hänelle ei ole tapahtunut mitään,” Baon veljet keskustelivat.
”Leila, Leila! Missä minun tyttäreni on? Hän ei ole palannut metsästä. Voi pikku-Leilaa, mitä me nyt teemme?” voivotteli Leilan äiti. ”Ehkä Leila on muiden lasten kanssa jossain noista taloista. Ei turhaan huolehdita. Luulenpa, että hän on sepän talossa. Lapsethan menevät sinne usein huonolla säällä, kun eivät voi työskennellä,” lohdutteli Leilan isä.

Sepän talossa oli paljon lapsia. Kuten aikuiset, hekin olivat lähteneet pelloilta myrskyn puhjettua. Mutta Leila ei ollut sepän talossa, eikä myöskään Bao. Surulliset uutiset levisivät kylässä – kaksi lasta oli kadonnut.

Puun sisällä oli lämmintä ja mukavaa. Salaperäinen aukko tammen rungossa oli sisäänpääsy toiseen maailmaan, maailmaan, jossa jokaisella oli mahdollisuus olla onnellinen ja iloinen. Salaperäiseen puuhun saattoivat päästä sisään vain metsän eläimet ja ihmislapset. Tämän vuoksi Leilan ja Baon oli onnistunut päästä sisään tammipuun ”Onnen maailmaan”, jonne viisas pöllö oli erikoisella ääntelyllään heidät johdattanut. Joka puolella kuului viserrystä pikkulintujen laulaessa laulujaan. Puu oli täynnä ihmeellisiä huoneita, kuten luokkahuoneita, joissa eläimet opiskelivat tärkeitä taitoja osatakseen elää metsässä. Vanha pöllö opetti eläimille, mitä syödä jotta pysyy terveenä ja kuinka olla avulias ja ystävällinen muita eläimiä kohtaan. Puun latvassa oli aivan erityinen huone, jonne viisas pöllö johdatti lapset. Huoneessa oli taikakirja, jossa sanottiin, että kaikkien eläinlasten piti saada leikkiä ja iloita elämästään ja että oli aikuisten tehtävä pitää huolta eläinlapsista. Eläinlasten ei pitäisi käydä töissä, koska se on aikuisten velvollisuus. Sen sijaan eläinlasten pitäisi käydä koulussa ja oppia.

Pöllö kertoi lapsille: ”Teillä ihmisilläkin on tällainen taikakirja, jossa puhutaan teidän oikeuksistanne lapsina. Kirjan nimi on Lapsen oikeuksien sopimus. Se on helppo muistaa, kun tietää tunnussanan ”LOS”. Teidänkin elämänne voi olla yhtä mukavaa kuin täällä ”Onnen maailmassa”, jos vain kaikki ihmiset tuntevat kirjan ja noudattavat sen sääntöjä. Kun tänään palaatte vanhempienne luo, kertokaa heille ja kaikille kylänne lapsille ”Onnen maailmasta” ja salaperäisestä kirjasta, joka tekee maailmasta niin ihmeellisen.”

Kylässä ihmiset olivat kokoontuneet pormestarin taloon pohtimaan, kuinka löytää kadonneet lapset. Kaikki olivat hädissään ja monet ihmiset itkivät. Silloin he kuulivat ääniä ja siinä lapset yhtäkkiä olivatkin. Samanaikaisesti taivas oli kirkastunut, myrsky väistynyt ja linnut lauloivat jälleen. Ihmiset juoksivat onnellisina lapsia vastaan. Kun lapset kertoivat seikkailustaan ja salaperäisestä kirjasta, jossa kerrotaan lasten oikeuksista, ihmiset kuuntelivat tarkkaavaisina. Tästä lähtien myös Leilan ja Baon kylässä lapset saivat keskittyä lasten asioihin – koulunkäyntiin ja leikkiin – ja aikuiset hoitivat työnteon.

Tiesitkö sinä, että juuri tänään 20.11. on Lapsen oikeuksien päivä? Lapsen oikeuksien päivänä YK eli Yhdistyneet Kansakunnat haluaa juhlistaa erityisesti maailman lasten oikeuksia sekä heidän välistä ystävyyttä, ymmärrystä ja tasa-arvoa, ja muistuttaa valtioita ja ihmisiä siitä, että kaikkien lasten oikeudet eivät vielä toteudu niin kuin niiden pitäisi.

Aiheeseen liittyvää